Nykytanssi
Nykytanssi tarkoittaa nimensä mukaisesti tämän hetken tansseja ja erityisesti taide- ja näyttämötanssia. Nykytanssi suuntauksena on hyvin monipuolinen ja siihen mahtuukin useita erilaisia tanssilajeja, jotka ottavat vaikutteita niin muista tansseista kuin taiteestakin. Suomessa nykytanssista alettiin puhua 1980-luvulla, vaikkakin termiä käytettiin jo 1960-luvulla kuvaamaan ekspressiivistä modernia tanssia. Suomessa voi opiskella nykytanssia ja taso onkin kansainvälisesti katsoen huippuluokkaa.
Monet nykytanssin alalajit pohjautuvat moderniin tanssiin. Moderni tanssi on ilmaisevaa ja erittäin liikkuvaa tanssia, jolla kerrotaan tarinaa. Se sai alkunsa, kun baletille haluttiin vastakohta. Nykytanssi eroaakin jäykästä ja ohjeita kurinalaisesti noudattavasti baletista todella huomattavasti. Nykytanssin keksijän voidaan sanoa olevan yhdysvaltalainen Isadora Duncan, joka yhdessä muiden balettiin kyllästyneiden tanssijoiden kanssa kehitti vapaamman tanssimuodon. Euroopassa nykytanssin pistivät alulle Francois Delsarte, Emile Jaques-Dalcroze ja Rudolf van Laban. He tutkivat ihmisten liikeilmaisun teoriaa ja loivat opetusmetodeja, jotka johtivat uuden ekspressionistisen tanssin ja voimistelun kehitykseen.Nykytanssissa pyrittiin siis irti baletin kurinalaisuudesta. Nykytanssissa on lupa liikkua vapaasti ja ja kertoa tarinaa fiktiivisten hahmojen avulla. Liikkeiden tulisi olla mahdollisimman luonnollisia ja nykytanssiesityksissä voi olla myös jopa rumilta ja kömpelöiltä näyttäviä liikkeitä. Maan vetovoiman näkyvyys tulee hyvin esille nykytanssista – tämäkin on siis täysin vastakohta hienostuneelle baletille. Nykytanssin opettelussa voidaan käyttää useaa eri tekniikkaa ja opetustyyliä. Tärkeitä tyylejä ovat esimerkiksi Japanista lähtöisin olevan buto-tanssin tekniset osiot ja erilaiset kehoterapeuttiset metodit.